Osaamistani ovat:
Nyt julkisuuteen tullut mietintö lukukausimaksuista korkeakouluopiskelijoille sisältää hyviäkin puolia
1. Vuonna 2004 ja aiemmin yliopistoihin päässet eivät roiku turhaan yliopistossa, jotain pientä askarrellen tai täydellisyyttä tavoitellen.
2. Osa miettii opiskelemaan menon paremmin. Ei opiskella vain sen takia, että se on kivaa.
3. Velkaantuvat opiskelijat ohjautuu paremmin opiskelemaan aloja, missä on työtä.
Mitä sitten tästä seuraa
1. Pappa betalar eli niillä perheillä, joilla ei ole taloudessa tiukkaa - lapsen tonnin lukukausimaksu ei tunnu missään. Tämä tuntuu vain niillä, jotka joutuvat ottamaan velkaa! ERIARVOISTUMINEN KASVAA!!
2. Taloudellisesti vaikeasta perheestä tulevat joutuvat todella miettimään, onko tämä oikea ala. Tämän seurauksena korkeakouluopinnot aloitetaan myöhemmin.
3. Taloudellisesti vaikeasta perheestä tulevat joutuvat miettimään mitä opiskelemaan he hakevat, onko sillä alalla töitä valmistuttua, jotta saa velan maksettua. Vai luottaako omaa lahjakkuuteen niin paljon, että ottaa riskin ja hakee vaikesti työllistyvään ammattiin. Tästä seurauksena on, että emme välttämättä saa lahjakkaimpia ihmisiä niille sopivimmille aloille.
4. Ne, jotka eivät halua ottaa velkaa ja tulevat taloudellisesti vaikeista perheistä, tekevät todennäköisesti enenemässä määrin töitä opiskelun ohessa. Koska opiskelijalla ei yleensä ole koulutusta tai paljoa kokemusta, mikä vain työ käy heille ja pienellä korvauksella. Jos puolestaan tekee paljon töitä tai saakin liian hyvä palkkaisen työn - opintotukea ei makseta, jolloin on pakko tehdä enemmän työtä. Tässä on sitten kolme vaihtoehtoa:
1.Valmistuminen viivästyy.
2.Opiskelija polttaa itsensä loppuu.
3.Ykkösellä tenteistä läpi - eli tuurilla ja wikipedialla.
5. Työmarkkinatuki on suurempi kuin opintoraha. Onko järkeä opiskella tälläkään hetkellä? Etenkin jos opiskelun jälkeen odottaa sama työttömyys, tosin lukukausimaksuvelkojen kanssa.
6. Suorituskeskeisyys, oma-ajattelu vie paljon aikaa niin miksi ajatella, kun opinnoista pääsee helpommalla ja nopeammin toistaen toisten ajatuksia. ELI INNOVATIIVISUUS LASKEE!
7. Tonnilla ei vielä rahoiteta mitään, miksi sitä ei nostettaisi eurooppalaiselle tasolle. Olemmehan osa eurooppaa!
8. Aina voimme luoda stipendisysteemin, joka tehostaa ja kilpailuttaa enemmän tulevia opiskelijoita. Tämä varmasti auttaa opiskelijoiden kasvavia mielenterveydellisiä ongelmia. Puhumattakaan byrokratian lisäämisestä.
Suomessa on ollut tapana yhteiskunnallisesti tehdä kouluspoliittisia ratkaisuita. Tämä lukukausimaksupolitiikka johtaa siihen, että yksilön paineet valinnoistaan kasvavat, ja taloudellinen tilanne voi johtaa pakkoon valmistua tietyssä ajassa.
Argumenteissani on heikkouksia ja niitä vastaan voidaan väitellä, kuitenkin näin suuressa koulutuspolitiikan muutoksessa päätösvallan mielestäni tulee olla kansalaisilla vaikkapa kansanäänestyksellä. Kysymys nyt on vähän samasta asiasta kuin vanhustenhuolto muutettaisiin maksulliseksi. Jos vanhuksella ei ole varallitsuutta tai maksukykyisiä lapsia, hän voisi hakea Arvokas vanhuus -stipendiä, jonka täyttäminen tapahtuisi sähköisellä lomakkeella, johon pitäisi kirjautua henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla. Ovatko sittenkin, Ilmainen opiskelu on kansakunnan etu -puheet, samaa kategoriaa, kuin 90-luvun lama-ajan puheet, ettei markkaa tarvitse devalvoida uudelleen.
Tämä alkuperäinen kohu nousi työryhmän mietinnästä, joten mielestäni ei vielä ole tarpeen nousta barrikaadeille, mutta on hyvä miettiä ja perustella itsella sekä muille miksi koulutuksen pitää olla maksutonta tai maksullista. Käytävän keskustelun avulla voimme muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi tai tiedostaa nykyjärjestelmän paremmuuden.
P.S. En liity Facebook-ryhmiin tai muuhunkaan tästä aiheesta mutta jos lakiehdotus laitetaan vireille: Silloin on mielestäni aika osoittaa oma mielipide, jotta ei tarvitse jälkikäteen voivotella.
Pauli Rekola 30.11.2010