Osaamistani ovat:
Sosiaalinen media on 2000-luvulla yleistynyt termi, jonka sisällöstä ja määrittelystä on useita eriäviä näkemyksiä. Tässä kirjoitelmassa sosiaalisella medialla tarkoitetaan sovelluksia, joissa on sisällön jakamista ja viestintää. Tällöin varhaisimpia sosiaalisen median sovelluksia ovat olleet tekstiperustaiseen viestintään pohjautunut roolipeli MUD. Myöhemmin sosiaalinen media on saanut uusia genrejä, kuten keskusteluryhmät ja -huoneet sekä pikaviestimet (boyd 2009). Boyd kysyykin, onko sosiaalinen media vain tämän hetken muotisana kyseiselle ilmiölle. Boydin mukaan monet tutkijat puhuvat yhä aiheesta käyttäen termiä tietokonevälitteinen viestintä. Tässä tutkielmassa tietokonevälitteinen viestintä ymmärretään kuitenkin laajempana kuin sosiaalinen media, jolloin on tarkoituksenmukaista erottaa tietokonevälitteinen viestintä sosiaalisesta mediasta. Termien kytköksen vuoksi on välillä vaikeaa erottaa sosiaalista mediaa muusta tietokonevälitteisestä viestinnästä, jota entisestään vaikeuttaa sosiaalisen median käyttäjän mahdollisuus valita, kuinka sosiaalinen hän haluaa olla. Joissain palveluissa käyttäjä voi itse päättää, jakaako jotain tietoa ylipäätään kenellekään. Esimerkiksi Facebookiin on mahdollista laittaa tietoja, jotka vain käyttäjä itse näkee.
Erkkolan (2008, 83) pro gradu -työssään kirjoittamaan määritelmään on viitattu tieteellisissä julkaisuissa (ks. Hintikka 2009). Erkkola (2008, 83) määritteli pro gradu -työssään sosiaalisen median seuraavasti: "Sosiaalinen media on teknologiasidonnainen ja rakenteinen prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta. Samalla sosiaalinen media on jälkiteollinen ilmiö, jolla on tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin."
Hintikka (2009, 6) korostaa, että sosiaalisella medialla viitataan sekä itse välineisiin että uudenlaiseen kollektiiviseen toiminta- ja tuotantotapaan sekä prosessiin. "Sosiaalista mediaa voidaan siis ajatella työskentelyn uudelleenorganisointina ja -osittamisena työvälineineen, mutta yhtä hyvin myös yleisenä toimintapojen (sic) muutoksena, jonka internet mahdollistaa." (Hintikka 2009, 6.) Sanastokeskus TSK (2010, 14) määrittelee sosiaalisen median olevan "tietoverkkoja ja tietotekniikkaa hyödyntävä viestinnän muoto, jossa käsitellään vuorovaikutteisesti ja käyttäjälähtöisesti tuotettua sisältöä ja luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita".
Lietsala ja Sirkkunen (2008, 26) jakavat sosiaalisen median kuuteen genreen:
1. Sisällön luominen ja julkaiseminen (esim. blogit ja wikit).
2. Sisällön jakaminen (esim. Flickr ja YouTube)
3. Verkkoyhteisöpalvelut (esim. Facebook, IRC-Galleria, LinkedIn)
4. Yhteistuotannot (esim. Wikipedia, OhmyNews ja StarWreck)
5. Virtuaalimaailmat (esim. Habbo ja Second Life)
6. Liitännäiset (esim. Googlen kartat)
Web 2.0
Sosiaalisen median käsitteelle käytetään usein lähes synonyymina Web 2.0 -käsitettä (esim. Matikainen 2008; 2009). Matikainen (2008) kertookin "- - sosiaalisen median mahdollistaa uusi teknologia (web 2.0) ja yhteisöllinen toiminta." Tässä tutkielmassa on puolestaan lähdetty siitä, että sosiaalista mediaa on ollut jo internetin alkuajoista lähtien, mutta sosiaalinen media on saanut suosiota ja uusia muotoja Web 2.0:n aikana. Sanastokeskus TSK (2010, 15) puolestaan määrittelee Web 2.0:n olevan "internetin hyödyntämisessä käytettävien, sosiaalisen median mahdollistavien tietoteknisten ratkaisujen kokonaisuus". Sosiaalisen median ja Web 2.0 -käsitteiden eroihin ei tämän laajemmin tässä tutkielmassa paneuduta.
Yhteisöllinen media
Sosiaalisen median rinnakkaiskäsitteeksi voidaan nähdä yhteisöllinen media, joka tarkoittaa mediaa, joissa luodaan yhteisöjä. Sanastokeskus TSK (2010, 14) määrittelee yhteisöllisen median rinnakkaiseksi käsitteeksi sosiaaliselle medialla, mutta yksiselitteisemmäksi. Sanastokeskus TSK väittää yhteisöllisen median avaavan kyseessä olevaa ilmiötä sosiaalista mediaa paremmin etenkin henkilölle joka ei tunne termejä. Sanastokeskus TSK:n (2010, 14) mukaan "joidenkin näkemysten mukaan termi yhteisöllinen media ei kuvaa kaikkea sosiaaliseen mediaan kuuluvaa toimintaa, sillä sosiaaliseen mediaan kuuluva toiminta ei välttämättä ole yhteisöllistä".Sanastokeskus TSK kuitenkin suosittaa sosiaalisen median termin käyttöä, koska sen käyttö on yleisempää. Myös Partasen (2009) mielestä yhteisöllisen median merkitys on sosiaalista mediaa yksiselitteisempi. Yhteisöllisyyden yksiselitteisyyttä voi kuitenkin problematisoida. Esimerkiksi Googlen käyttäjien voidaan katsoa olevan yhteisö, mutta jos jonkin saman verkkosivuston käyttäminen ja tavoitteiden jakaminen luo yhteisön, eivätkö silloin melkein kaikki verkkosivustot ole yhteisöllisiä. Toisaalta yhteisöllisen
median voi määritellä pyrkimykseksi luoda yhteisöjä, jolloin käyttäjän toiminta olisi jossain mielessä tiedostettua. Tällöin ongelmana on, kuinka moni esimerkiksi Facebookissa tiedostaa pyrkivänsä luomaan itselleen yhteisöä. Yhteisöllisen media termi ei ole ainakaan vielä tullut populaariin tai tieteelliseen käyttöön, eikä tämän laajempi problematisointi ole tälle tutkielmalle merkittävää.
Sosiaalisen median viisi ominaisuutta
Boyd (2009) nostaa sosiaalisesta mediasta esiin viisi ominaisuutta: 1) pysyvyys (persistence), 2) toistettavuus (replicability), 3) etsittävyys (searchability), 4) skaalattavuus (scalability) ja 5) (ei)-paikannettavuus ((de)locability). Pysyvyydellä tarkoitetaan, että sanottua ei välttämättä myöhemmin pystytä poistamaan. Toistettavuudella tarkoitetaan, että viesti voidaan aina kopioida ja lähettää uudelleen toisella mediumilla . Etsittävyydellä tarkoitetaan viestin löytämistä hakemalla. Skaalattavuudella tarkoitetaan, että kahdenväliseksi tarkoitettu keskustelu voi herättää keskustelua muuallakin. Teoriassa onkin mahdollista ajatella, että maailmanlaajuinen keskustelu voi lähteä liikkeelle kahdenvälisestä keskustelusta. (Ei-)paikannettavuudella tarkoitetaan, että mobiilia teknologiaa käytettäessä ollaan vapaita jostain nimenomaisesta paikasta. Samaan aikaan paikannusperustainen teknologia tekee paikasta kuitenkin yhä merkittävämmän. (boyd 2009.) Nämä boydin esittämät sosiaalisen median viisi ominaisuutta eivät ole ongelmattomia. Esimerkiksi sosiaalisen median ominaisuus etsittävyydestä on problemaattinen. Tällä hetkellä verkkoyhteisöpalveluissa on hankala etsiä viestiä tai muuta sisältöä hyvien työkalujen puutteen vuoksi. Blogien sisältöjen etsintään on puolestaan luotu omiakin hakukoneita, joilla viestin haku onnistuu.
Sosiaalisen median dynamiikkaa ohjaavat tekijät
Boydin (2009) mukaan sosiaalisen median dynamiikkaa ohjaavat osaltaan kolme tekijää: 1) näkymättömät yleisöt, 2) lomittaiset kontekstit sekä 3) yksityisyyden ja julkisuuden rajan sumentuminen. Näkymättömillä yleisöillä tarkoitetaan, että sosiaalisessa mediassa voi olla läsnä sellaisia yleisöjä, joita käyttäjät eivät voi havaita. Sosiaalisessa mediassa on lomittaisia konteksteja, eli erilaiset kontekstit voivat kohdata. Tällöin käyttäjän on vaikea erottaa, millainen käytös on sopivaa tai sopimatonta. Yksityisyyden ja julkisuuden rajan sumentuminen tarkoittaa normaalisti käytävän keskustelun julkisuuden muutosta, joka perinteisesti määräytyy yleisön ja kontekstin mukaan. Sosiaalisessa mediassa käyttäjä kamppailee vaihtelevan järjestyksen ympäristössä, jolloin käyttäjän on yhä vaikeampi nähdä yksityisyyden ja julkisen rajoja. (boyd 2009.)
Sosiaalinen media pro gradu -tutkielmassani
Pro gradu -tutkielmassani sosiaalinen media ymmärretään Matikaisen (2008; 2009; 2010) määritelmän tavoin sellaisiksi verkkosovelluksiksi, joiden muotoa ja sisältöjä käyttäjät itse rakentavat. Tämä tarkoittaa mediaa, johon käyttäjät voivat aktiivisesti luoda sisältöjä eli toimia "julkisona". Tutkielma tarkastelee rajattua osaa sosiaalisesta mediasta eli verkkoyhteisöpalveluja. Verkkoyhteisöpalvelu vastaa nykyisistä käytössä olevista termeistä eniten englannin kielen Social Network(ing) Sites (SNS) -käsitettä, jota useimmissa tutkimuksissa käytetään (esim. Ross ym. 2009; Thewall 2009; Urista, Dong & Day 2009).
Verkkoyhteisöpalvelusta tarkemmin.
Pro graduni kokonaisuudessaan, aiheesta "Nuorten aikuisten verkkoyhteisöpalvelujen mobiilikäyttö".
Pro graduni tiivistelmä.
boyd, d. 2009. "Social Media is Here to Stay... Now What?" Paper presented at Microsoft Research Tech Fest, February 26, Washington. Viitattu 12.10.2010.
Erkkola, J. 2008. Sosiaalisen median käsiteanalyysi. Taideteollinen korkeakoulu. Medialaboratorio. Lopputyö.
Hintikka, K. A. 2010. Sosiaalinen media aktivoivan oppimisen välineenä -hanke 2008. Jyväskylän yliopisto. Loppuraportti.
Lietsala, K. & Sirkkunen, E. 2008. Social media. Introduction to the tools and processes of participatory economy. Tampere: University of Tampere, Hypermedia Lab. Viitattu 28.9.2010.
Matikainen, J. 2008. Sosiaalinen media - Millaista sosiaalisuutta? Tiedotustutkimus 31 (4), 24-41.
Matikainen, J. 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Helsingin yliopisto. Viestinnän laitoksen tutkimusraporteja 3.
Matikainen, J. 2010. Perinteinen ja sosiaalinen media - käyttö ja luottamus. Media & viestintä 33 (2), 55-70.
Partanen, H. 2009. Sosiaalinen eli yhteisöllinen media. Kielikello 3, 33.
Ross, G., Orr, E. S., Sisic, M. Arseneault, J.M., Simmering, M.G. & Orr, R.R. 2009. Personality and motivations associated with Facebook use. Computers in Human Behavior 25, 578-586.
Sanastokeskus TSK 2010. Sosiaalisen median sanasto. Helsinki. Viitattu 6.7.2010.
Thewall, M. 2009. MySpace comments. Online Information Review 33 (1), 58-76.
Urista, M. A. Dong, Q. & Day, K. D. 2009. Explaining why young adults use MySpace and Facebook through uses and gratifications theory. Human Communication 12 (2), 215-229.
Pauli Rekola 12.2.2011