Osaamistani ovat:
Mielestäni tieto- ja viestintätekniikalla pitää olla nivoutunut luonnolliseksi osaksi opetus- ja tutkimustyötä. Haasteena onkin, miten tähän päästään. Opettajat ja tutkijat eivät aina edes ole tietoisia uusista TVT:n mahdollisuuksista, joten keskustelemalla, kouluttamalla ja kannustamalla heidät saadaan tietoisiksi TVT:n mahdollisuuksista. Kun opettajat ja tutkijat ovat tietoisia TVT:n mahdollisuuksista, heidän on mahdollista käyttää sitä työssään ja opetuksessaan. Mielestäni olisi hyvä, jos tutkijat ja opettajat saisivat uusien sovellusten käyttöönottossa tukea sovelluksen osaajalta sekä omalta esimieheltään tai hallinnolta ylipäänsä. Mielestäni opetustehtävissä olevalla henkilöstöllä voisi olla kehityskeskusteluita siitä, miten he käyttävät tieto- ja viestintätekniikkaa ja miten he voisivat käyttää sitä paremmin. He voisivat myös pyytää opiskelijoilta palautetta TVT:n käytöstä esimerkiksi kurssipalautteen yhteydessä.
Konkreettisia esimerkkejä TVT:n roolista uudenlaisen opetus- ja oppimiskulttuurin kehittämisessä yliopistossa
Konkreettisena esimerkkinä voisi olla esseiden kirjoittamisen wiki-alustalle, jolloin esseet olisivat jaettuina kaikille tai osalle verkon käyttäjistä. Yliopisto valvoisi kirjoittamis- ja kommentointioikeuksia sekä varmentaisi tekstin väärinkäytösten varalta. Laajojen esseiden kirjoittamisen jälkeen opetustehtävänä olisi jonkin esseen päivittäminen tai kommentointi käyttäen uusinta tutkimustietoa. Kommentointi tai täydentäminen vaatii aiemman tiedon hyvää omaksumista, jolloin oppiminen olisi laadukasta.
Sodan jälkeisen Suomen nopean nousun mahdollisti koko kansan aivokapasiteetin käyttö. Koska yliopisto-opetus ei ollut maksullista, kaikilla oli yhtäläinen mahdollisuus päästä yliopistoon. Suomessa poikkeuksellisesti myös naiset olivat(ja ovat) työ- ja opiskeluelämässä. Tällä hetkellä monet hyvätkin kirjoitukset jäävät vain paperille tai tietokoneen kansioon, vaikka nykyteknologia mahdollistaisi niiden jakamisen, käyttämisen ja kehittämisen. Laadukkaaseen lopputuloksen pääseminen vaatii kuitenkin aina valvontaa, jolloin tämä vastuu olisi yliopistolla ja tarkemmin opettajilla sekä tutkijoilla, jotka hyväksyisivät nämä kirjoitukset. Opettaja tai tutkija voisi myös tehdä parannusehdotukset suoraan wikiin, jolloin seuraavan opiskelijan tehtävä olisi parannella tekstiä. Tämä materiaali voisi mahdollisesti tulevaisuudessa korvata tenttikirjat, joista on kirjastoissa usein kova pula. Monen kirjoittajan monesta eri lähteestä tuotettu tieto, jonka asiantuntija on varmentanut, tekisi materiaalista todella laadukasta. Opetuksen tukena wikin käyttäminen olisi kätevää, koska tietokannasta yksittäisen tiedon hakeminen, esimerkiksi sanahakua käyttäen, on nopeampaa ja helpompaa kuin tiedon etsiminen kirjasta. Myös eri tutkijat eri yliopistoista voisivat julkaista tutkimuksiaan ja artikkeleita kyseisessä wikissä.
Lähiaikoina julkaistaan myös uusi mielenkiintoinen verkkoyhteisöpalvelu, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin. Tämä verkkoyhteisöpalvelu toimii itse määrätyllä serverillä. Tässä palvelussa olisikin pohjaa luoda Yliopistolle sisäinen ja turvattu verkkoyhteisöpalvelu, jossa tutkijoiden olisi mahdollista jakaa ajatuksiaan ja ideoitaan ja toiset voisivat kommentoida niitä. Tämä linkitettynä wikiin tai muuhun käyttäjien oikeuksia valvovaan alustaan mahdollistaisi sen, että tutkijat voisivat julkaista ideapapereita ja keskeneräisiä tutkimuksia sekä keskustella niistä. Julkaistavassa verkkoyhteisöpalvelussa on myös mahdollista koota ja jakaa linkkejä aivan kuin linkkienjakopalveluissa.
Monesti muun muassa Jyväskylän yliopistossa on käytetty verkkovideota, eli jokin luento tai muu tapahtuma on videoitu, leikattu ja viety verkkoon. Lisäksi voidaan käyttää web-kameraa tai perinteistä videokameraa, jotta luento saadaan välitettyä muuallekin. Pian, tai ehkä jo nyt, tämän kaiken voisi korvata luentokalvojen jakamisella jossain verkkopalvelussa tai oppimisympäristössä ja ”streamaamalla” luento mobiililla laitteella suoraan palveluun, josta muualla olevat käyttäjät voisivat seurata luentoa. Palveluissa on myös mahdollista tallentaa lähetys jatkokäyttöä varten. Valmiiksi älypuhelimeen ladatulla ohjelmistolla yhteyden saa toimimaan alle kymmenessä sekunnissa. Kun käytetään näitä ilmaisia palveluita, videon katsominen on kaikille avointa. Luennosta olisi mahdollista käydä myös reaaliaikaista keskustelua IRC:ä tai muuta keskustelupalvelua käyttäen.
Muita mahdollisia uusia luovia sovelluksia ovat diaesitystenjakopalvelut, videojakopalvelut ja podcastit. Näiden lisäksi on myös sovelluksia mobiileille viestimille, esimerkiksi älypuhelimille. Uudet sovellukset tarjoavat uusia mahdollisuuksia, joista voisi esimerkkinä mainita sanomien jättämisen ilmaan toisten luettavaksi.
Uuden yliopistolain myötä yliopistoissa on tehty muutoksia, jolloin voi olla tarve muutosjohtamiselle, kunnes olot vakiintuvat.
Yleisesti voi sanoa, että yliopiston organisaation tulisi olla 1) matalahierarkkinen, kuten usein asiantuntijaorganisaatiot ovatkin. Hallinnon tulisi kannustaa uusiin innovaatioihin opetuksen suhteen sekä 2) arvioida merkittäviä innovaatioita ja 3) tarjota resurssit näiden innovaatioiden toteuttamiselle. Jos ajetaan uudistusta laajassa mittakaavassa, tulisi johdon 4) osoittaa yksimielinen tukensa suurille uudistuksille, koska se vähentää muutosvastarintaa. Yliopiston organisaation tulisi 5) avoimesti jakaa tietoa ja perusteluita mahdollisimman yksiselitteisessä ja ymmärrettävässä muodossa. Yliopiston organisaatiolla tulisi olla 6) laadunvarmistukseen työkaluja ja 7) hallinnon tulisi huolehtia laadun varmistuksesta. 8) Olisi myös tärkeää luoda onnistuneita ja oikeudenmukaisia palkitsemisrakenteita. Nyt henkilökohtaisessa palkanosassa voi olla tarvetta miettiä, millä kriteereillä sitä tarkalleen annetaan ja kuka tekee päätöksen sen suuruudesta.
Yliopiston hallinnon tulisi olla avoin ja lähellä henkilökuntaa ja opiskelijoita. Julkisten kokousten "streamaaminen" verkkoon voisi auttaa tässä asiassa. Kokouksen päätöksistä voisi myös luoda tiivistelmän, ja se voitaisiin julkaista verkkosivuilla.
Opettajan tulisi käyttää opetuksessa tieto- ja viestintätekniikkaa opetusta tukevalla ja havainnollistavalla tavalla. Uuden teknologian käyttäminen ei saa olla itsetarkoitus. Jo kurssin suunnittelussa TVT voitaisiin huomioida: kurssia ei ole pakko järjestää reaalimaailmassa eikä luennoitsijoita tarvitse esimerkiksi lennättää Suomeen, jos tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntämällä saadaan parempi tai vastaava lopputulos, ja vieläpä pienemmillä resursseilla.
TVT:n käyttäminen tulisi ottaa myös osaksi innovatiivista yliopisto-opiskelua, koska jo opiskeluaikana opitut taidot työskennellä hajautetuissa tai monikulttuurisissa tiimeissä antaa uusia valmiuksia työelämään. Monikulttuuriset tiimit edellyttävät usein joko integroitua opetusta vaihto-opiskelijoiden kanssa tai yhteistyötä ulkomaisten yliopistojen kautta, jolloin työskentely olisi monikulttuurista hajautetuissa tiimeissä. Tämä olisi lähellä monikansallisten yritysten työskentelymuotoa.
Tieto- ja viestintätekniikkaa voisi hyödyntää opiskelumateriaalin luomisessa ja jakamisessa. Tieto- ja viestintätekniikkaa tulisi hyödyntää opetuksessa siksi, että opetus vastaisi paremmin työelämän tarpeisiin. TVT:n avulla oppimisen painopiste siirtyisi tiedon löytämiseen ja soveltamiseen, kun oppiminen siirtyisi pois tenttikirjojen ulkoa opettelusta. Tämä muutos olisi tarpeen, koska nykyinen informaatioyhteiskunta ei niinkään vaadi tiedon ulkoa osaamista, vaan sen löytämistä ja soveltamista.
TVT:n ottaminen opetukseen ei ole helppoa, koska opettajat ovat erilaisia: toiset voivat ottaa uudet keinot opetukseen jo ennen kuin he edes tietävät niiden hyvistä ja huonoista puolista tai siitä, mitä he uusilla menetelmillä tekevät. Toisena haasteena on muutosvastarinta. Näin ollen TVT:n käyttöön ottaminen tulee olla kannustavaa ja tukevaa. Jotta muutosvastarinta olisi vähäisempää, tarvitsee ylemmän johdon olla muutoksen takana.
Pauli Rekola 18.11.2010